AK-Catering – Aleksi Kärkkäinen: Lähiruokaa, avotulta ja luonnonantimia
”Ruokafilosofiani perustuu lähiruokaan, ekologisuuteen ja luonnonantimien hyödyntämiseen sesonkien mukaan. Haluan myös suosia ja tukea paikallisia yrityksiä. Näin pidämme täkäläiset yritykset pystyssä.
Vuonna 2024 valmistin ruokaa lukuisia kertoja suolla, metsässä ja Koitajoen rantamilla. Esimerkiksi Ilomantsin Piitsonsuon ennallistamistilaisuudessa tarjosin kuorekiusausta ja Elinsuolla pidetyssä Ääni suolla -tapahtumassa lähilihavartaita.
Syksyllä olin mukana Topi Linjaman ja Sanarattaan sieniretkillä Kontiolahden Jaamankankaalla ja Hammaslahdessa. Siellä tarjosin ruuaksi sienistä valmistettua risottoa ja itse tekemääni ruisleipää sienimuhennoksella.
Luonnossahan ruokaa maistuu parhaimmalle. Uniikkia on, kun luonnossa saa vielä gourmet-elämyksen. Käytän usein avotulta, se on yksi osa toimintafilosofiaani ja tuo ruokaan oman vivahteensa.
Oma saari Nuorajärvellä
Olen lähtöisin Espoosta, ja pienestä pitäen juoksentelin Espoon metsissä – sieltäkin niitä löytyy. Olen myös kulkenut Lapin kansallispuistot ristiin rastiin. Tätä nykyä tärkeä osa AK-Cateringin liiketoimintaa on Lapin luksusmatkailu, kuluneena talvena siellä vierähti kuusi viikkoa, ja hommia olisi siellä enemmänkin, mutta perhe on Ilomantsissa.
Pohjois-Karjalassa asiakkainani on yrityksiä, yhdistyksiä, järjestöjä ja tapahtumia. Ydintoimintaa ovat yritysten edustusillalliset, sellaisia teen muun muassa Ouneva Groupille, jonka tukikohta on Tuupovaarassa.
Ilomantsiin ajauduin vuonna 2013, sitä ennen olin liikkunut täällä luontoreissuilla. Ilomantsin Nuorajärveltä hankin saaren ja ostin vielä 18 hehtaaria metsääkin ja suojelin sen vuonna 2022. Totesin, että jos en sitä metsää osta, niin pian joku voi hakata aukon ihan mökin viereen. Itselleni jätin polttopuita ja liiterin tekotarpeita varten kaksi hehtaaria, siitä riittää puuta itselle lopuksi ikää.
Jatkossa olisi kiinnostavaa järjestää omaan saareen pienryhmille retkiä, joissa voisi myös yöpyä ja esimerkiksi yhdistää illallisen ja kantelemusiikin. Jo nyt elämyksellisissä ruokatapahtumissa yhteistyökumppanina on kanneltaiteilija Katja Malinen.
Luonnonantimia ja hapattamista
Yhden miehen firmassa on taloudellisesti järkevää hankkia itse raaka-aineita. Kerään luonnosta antimia laidasta laitaan: marjoja, sieniä, nokkosta, vuohenputkea, siankärsämöä, kuusenkerkkää. Vakiona ruokatapahtumissa on raikas kuusenkerkkävesi.
Kalastan myös ja teen kalasäilykkeitä. Kesällä 2024 tarjosin haukimurekepihvejä Lumimuutos Osuuskunnan nuotanvetotapahtumassa Koitajoella.
Tätä nykyä ravintolatarjonta on aika pysähtynyttä – on sääli kun ravintolat eivät tarjoa juuri mitään muuta kuin kasvatettua lohta. Itse haluan aatteellisestikin suosia kotimaista kalaa, toimia esimerkkinä ja saada näin toivottavasti muutosta alalla aikaan.
Yksi ehdoton asia on myös perinteiset säilömismenetelmät kuten hapattaminen. Teen pääasiassa hapankaalia ja käytän sitä monella tapaa, esimerkiksi karitsapiirakkaan.
Huippulaatuiset juurekset ja yrtit saan Korven Korren Jehki Potkoselta Ilomantsista. Pohjoiskarjalaisia yhteistyökumppaneita ovat myös Larilan ja Mustavaaran tilat, joista hankin lammasta ja ylämaannautaa.
Luonnon puolestapuhuja
Eräopaskoulun kävin 2000-luvun alussa Vuokatissa, ja harrastan muun muassa umpihankihiihtoa. Sen MM-kisoihin Pudasjärvellä olen osallistunut 19 kertaa.
Haluan puhua luonnon puolesta. Olen Ilomantsin Luonnonystävien varapuheenjohtaja ja Ilomantsin kunnan edustajana Pohjois-Karjalan biosfäärialueen työvaliokunnassa. Ilomantsin parhaita puolia on, että pienellä paikkakunnalla pystyy vaikuttamaan eri tavalla kuin isoissa kaupungeissa, joissa katoaa massaan.
Liikun paljon luonnossa, ja mielellään teen näillä reissuilla jotakin hyödyllistä samalla. Lumimuutos Osuuskunnan jokivahtina pidän kalastuspäiväkirjaa ja teen kaikkinensa luontohavaintoja ja hankin tietoa myös muilta alueen asukkailta.
Soilla on ympäristön kannalta tärkeä rooli. Tiedetään että Pohjois-Karjalassa esimerkiksi Koitereessa ovat kalojen elohopeapitoisuudet nousseet, kun järveen on vuosikymmenten aikana valunut ojitetuilta mailta raskasmetalleja. Mikäli soiden käyttöä turvetuotannossa yhä jatketaan, tämä ilmiö vain lisääntyy ja niiden järvien määrä, joiden kala ei enää kelpaa syöntiin ja myytäväksi, vain lisääntyy. Eli viimeistään nyt soiden turvekäyttö pitää lopettaa ja täytyy antaa muun muassa Lumimuutos Osuuskunnan tehdä ennallistamistyötään.”
