Itä-Suomen Hermoratahierojaopisto – Sinikka Haaranen: Ihmisten auttamista ja kouluttamista

Luonnonläheisyys on Sinikka Haaraselle tärkeää. Siksi hän tykkää tehdä työtään Pyhäselän Hammaslahden lisäksi kotonaan Kiihtelysvaarassa. Kuva: Riitta Ryynänen

”Minun esimerkkini osoittaa, että myös syrjäisemmällä maaseudulla, kauempana valtaväylistä voi menestyä yrittäjänä. Aloitin hermoratahierojana vuonna 2003 ja siitä jatkoin hermoratahieronnan mestariksi ja kouluttajaksi. 

Alkuvuosista asti olen tehnyt hierontaa kotonani, Kiihtelysvaaran Paloilla, jonne on Ilomantsi–Joensuu-tieltä kymmenkunta kilometriä. Lisäksi minulla on toimipiste Pyhäselän Hammaslahdessa, jossa myös koulutan uusia hermoratahierojia.

Hermoratahieronnan peruskouluttamiani alkaa olla jo lähemmäs sata. He ovat tulleet niin Pohjois-Karjalasta kuin muualtakin Suomesta, aina eteläistä kolkkaa myöten. Taustoiltaan koulutukseen hakeutuvat ihmiset ovat todella erilaisia, vähemmän kouluja käyneistä korkeakoulutettuihin: on sairaanhoitajia, kotiäitejä, virkamiehiä ja insinöörejä.

Tällä hetkellä esimerkiksi Ilomantsissa ei ole ketään aktiivisesti toimivaa hermoratahierojaa, eli jonkun kannattaisi tähän ammattiin kouluttautua sinnekin. Töitähän hyvinvointialalla riittää, sillä vaivaisia ihmisiä on kuin muurahaisia, eikä heidän määränsä taatusti vähene tulevaisuudessakaan.

Seuraava peruskurssini alkaa 4.10.2025, eli tervetuloa mukaan kaikki hermoratahieronnasta ja ammatista kiinnostuneet.

Hoito elvyttää kehoa

Parasta työssäni hermoratahierojana on ihmisten auttaminen. Hoidon myötä huomaa, miten hieronta elvyttää ja rentouttaa ihmisen kehoa. Sen tunnen hieroessa ihan käsissänikin, hierottavan lihaskudos ei ole niin jännittynyttä ja kireää kuin alkuun, vaan se löystyy.

Hermoratahieronnassa ihmisen kehon ääreishermostoa ja lihaksistoa käsitellään sormenpäillä ”paina ja pyöritä” -tekniikalla. Hoitoa voisi kuvailla akupunktioksi ilman neuloja. Joka hoitokerralla käsitellään koko keho päästä varpaisiin, ja ensin hoidettava on hoitopöydällä selällään ja sitten vaihtaa vatsalleen. Hoidon aikana asiakkaalla on päällään sopivasti joustavat vaatteet.

Aiemmin tein töitä kaupan alalla, ja hermoratahieronnan löysin erään lääkärin kehotuksesta. Minulla oli lukuisten antibioottikuurien takia terveysongelmia ja halusin apua, ja sainkin. Siksi kouluttauduin itse hermoratahierojaksi, ja nyt voi sanoa, että rakastan tätä työtä!

Miljoonia euroja ei tässä ammatissa voi tietenkään havitella, mutta kun tekee työtä kelloon katsomatta ja myös virastoajan ulkopuolella, kyllä tällä itsensä elättää.

Hyvinvointialan ammatissa kaiken a ja o on se, että tulee ihmisten kanssa juttuun, eli on asiakaspalveluhenkinen, ihmisläheinen ja auttamishaluinen.

Maaseudulla riittää mahdollisuuksia

Mielestäni yksi ihmisille ongelmia aiheuttava tekijä on liian prosessoitu ruoka yhdistettynä liialliseen stressiin. Sanonnan mukaan ruoka olkoon lääkkeemme, mutta valitettavasti niin ei monella ihmisellä nykyään ole.

Itse viljelen kotona perunat ja muut vihannekset ja olen käynyt myös villiyrttikoulutuksia ja kerännyt omaan käyttöön luonnon antimia, kuten katajanmarjoja.

Haaveena ja tavoitteenakin minulla on, että alkaisin järjestää tässä kodin ympäristössä ryhmille yrttipäiviä. Kunhan lähitulevaisuudessa saamme savusaunankin valmiiksi, on siinä paikka tarjota turvesaunontaa.

Maaseudulta löytyy vaikka millaisia aihioita ja mahdollisuuksia hyödyntää puhtaan luonnon antimia ja ympäristöä myytäviksi tuotteiksi ja palveluiksi asti. Kyse on vain ajatusmaailman herättelystä ja rohkeasta ideoinnista ja toteutuksesta.

Itsekin tykkään tehdä töitä täällä kotona, järven rannalla, puhtaassa ilmanalassa ja luonnon keskellä. Luonnonkauneus on minulle tärkeää. Rakastan valtavasti vettä ja luonnossa kaikkea vihreää ja luonnon hiljaisuutta.

Moni asiakaskin haluaa tulla hierontaan nimenomaan Paloille. He kertovat, että vaikka olo on stressaantunut, viimeistään pihaan saavuttua jännitys alkaa laueta ja tulee rauhallinen olo. Parkkipaikkaakaan ei tarvitse kenenkään täällä etsiä, sillä pihalla tilaa riittää.

Karhujakin näillä tienoilla kulkee jatkuvasti, mutta eivät ne ole olleet häiriöksi.”

Itä-Suomen hermoratahierojaopisto

3 hermoratahierojaopiskelijaa

Sinikka Haaranen sukelsi kotipihan katajapuskaan esimerkkinä, sillä hän tapaa kerätä katajanmarjoja itselleenkin syötäviksi. Kuva: Riitta Ryynänen