Maire Kärkkäinen

”Karhu on hyvin vahva voiman symboli. Olen nähnyt karhuja useamman kerran, lähes vuosittain. Ilomantsin Möhköön muutettuani lähimpiä havaintoja ovat olleet kotona takapihan notkelmassa, kylän roskikselle mennessä sekä karhuemo kolmen pennun kanssa Möhköntien varrella koivikossa. Kerran rajalle päin Öykkösenvaarassa meinasin ajaa karhun päälle.

Eli karhu on tullut tutuksi. Se on eläimenä jollakin tapaa pelottava mutta toisaalta lempeä ja suojeleva, mikä mielikuva perustuu tietysti satuihin.

Väreillä leikkimistä

Kesän 2025 karhunäyttelyyn Ilomantsin Kansallistalolla minulla on aikomuksena tehdä karhukortteja linopainannalla. Olen jo suunnitellut ja vuollut linopohjalle Tassulla on tarina -logon aihion. Ensin piirsin ja hahmottelin sen ja aloin vuolla linolevylle. Välillä tein koepainoksen linopainannalla ja viimeistelin lisää niitä kohtia, joihin en ollut tyytyväinen.

Pidän erityisesti vahvoista väreistä ja väreillä leikkimisestä, niin linopainannassa, maalaamisessa kuin kankaitten värjäämisessäkin.

En hanki valmiita värejä, vaan sekoitan niitä perusväreistä. Eli siksi kun kankaan nostaa väripadasta, voi sieltä putkahtaa joskus aikamoinen yllätyskin. Mutta jos lopputulos ei miellytä silmää, voi tehdä aina uudestaan.

Seuraavaksi meinaan kokeilla tehdä karhuntassuja akryylimaaleilla geelipohjille.

Askartelukursseja ja käsityöpajoja

Olen harrastanut askartelua ja käsitöitä nuoresta saakka. Taipumus on kodin peruja, sillä äiti teki valtavasti käsitöitä.

Olin päälle nelikymppinen, kun läksin Pohjois-Karjalasta Pohjanmaalle käsi- ja taideteolliseen. Olin jo aiemmin haaveillut alasta ja ollut kansalaisopiston kurssien suurkuluttaja ihan nuoresta saakka, ja viimein sain unelmani toteutettua ja valmistuin kädentaidon ohjauksen artesaaniksi.

Töitä olen tehnyt ennen kaikkea lasten ja erityisryhmien kanssa. Heidän kanssaan touhuaminen on mukavaa, sillä he ovat yleensä aitoja, joten itsekin saa olla juuri sellainen kuin on.

Erilaisia askartelukursseja ja käsityöpajoja olen ohjannut kansalaisopistoissa, Martoissa ja Kalevalaisissa. Ortodoksisen seurakunnan lastenkerhoa olen vetänyt 15 vuoden ajan. Siellä pelataan, leikitään ja askarrellaan. Toiminnassa otetaan huomioon myös kirkkovuoden suuret juhlat, menemme yhdessä kirkkoon ja lapset pääsevät osallistumaan suureen saattoon ja ehtoolliselle.

Ortodoksisuus on Ilomantsia

Kävin jo itsekin pienenä tyttönä mummin kanssa tsasounassa Hattuvaarassa. Ortodoksisuus on hyvin näkyvä osa Ilomantsia, ihmisläheinen, lämmin, avoin ja valoisa yhteisö. Itselleni se on elämäntapa, eräänlainen koti, joka luo turvallisuutta.

Myös yhdistystoiminta on minun tapani osallistua: kuulun Ilomantsin Kalevalaisiin, Möhkön kyläyhdistykseen ja Arboretumin ystäviin. Näiden lisäksi harrastan itkuvirsiä ja karjalan kieltä. Kansalaisopiston itkupäivitysryhmässä olemme yhdessä tehneet ja edelleen kehittelemme myös karhuista ja Karhufestivaalista omaa iloista itkuvirttä.

Kun Pohjanmaan opinahjossa pidin lähtevän opiskelijan puheenvuoron, totesin, että kannattaa joskus lähteä omasta elinpiiristä pois, jotta näkee, mitä omalla seudulla on. Muualla asuminen vahvisti ainakin omaa identiteettiäni, sitä että minä kuulun tänne, Ilomantsiin.

Möhköön olen kuulunut liki kaksi vuosikymmentä. Kauniin kylän keskellä kohisee Koitajoki. Täällä riittää nähtävääkin, kuten Ruukkimuseo ja Arboretum, puupuisto, jossa kasvaa kolmisensataa lajia. Sinne on mahdollisuus istuttaa myös omia nimikkopuita, ja näin olen itse tehnyt kaikille lapsille ja lapsenlapsille.

Minusta Möhkö on hyvällä tapaa ilmaistuna kylähullujen paratiisi. Kylässämme asuu vahvoja persoonallisuuksia, mutta samalla täällä saa olla omassa rauhassaan.

Täällä on suoja ja turva.”

Möhkö

Möhkön kyläyhdistys – Facebook

Ilomantsin Kalevalaiset

Arboretum Möhkö – Facebook

Lue myös muut Tassulla on tarinat:

Maire Kärkkäinen: Karhuhavaintoja ja tassukortteja, ortodoksisuutta ja itkuvirsiä