Taukoherkut – Minna Lauri: Kunnon pullaa ja makukukkosia rakkaudella
”Tulen tänne Taukoherkkuihin kolmelta yöllä ja avaan kahvilan virallisesti neljältä. Ajattelin heti alkujaan, miksi en pitäisi kahvilaa auki myös aamuyöstä samalla kun teen leipomuksia. Suunnittelin tämän tilan niin, ettei tässä ole väliseiniä, jotta voin tuotteiden valmistamisen ohessa hoitaa myyntipuolen ja kassan myös yksin ollessa.
Yöllä täällä käyvät enimmäkseen töihin lähtijät tai yön töitä tehneet kotiin palatessaan. Taukoherkuilla on omat vakioasiakkaansa, kuten muillakin kahviloilla täällä. Hauskaa on, että toisinaan tänne eksyy myös ilomantsilaisia, jotka kysyvät, onko tämä kahvila ollut kauankin tässä torin laidassa. Taukoherkuillehan tuli ikää kymmenen vuotta marraskuussa 2024.
Yritän valmistaa kaikki tuotteet rakkaudella. Terveyspullaksi kutsumassani tuotteessa on kunnolla voita ja sokeria.
Mitään en ole tehnyt valmiista resepteistä, vaan kaikki olen itse muokannut. Esimerkiksi makukukkoset syntyivät siitä, että itse inhoan perinteisiä kukkosia, kun ne eivät maistu millekään. Alkujaan kukkosia oli minulla 32 erilaista, mutta nämä nykyiset ovat jääneet asiakkaiden mieltymyksen mukaisesti: meetvurstinen, auranen ja kinkkunen ovat kaikista menevimpiä.
Kiire ja kuittailu pitävät virkeänä
Olen niitä ihmisiä, jotka välillä kyllästyvät ja haluavat vaihtaa ammattiin, jota ei ole ennen tehnyt. En edes muista mitä kaikkea olen pitänyt, ainakin pesulaa, siivouspalvelua, ravintolaa, pizzeriaa, kivijalkaliikettä, torimyyntiä. Astronautti ja eduskunta listasta puuttuvat.
Kai minulla on korvien välissä jotain vikaa, koska tykkään tehdä rankasti töitä ja haastaa itseäni. Kiirehuiput ovat kovimpia aikoja, mutta toisaalta ne pitävät virkeänä. Hiljaisina aikoina ei kehtaisi tehdä vähäistäkään hommaa.
Asiakkaat merkitsevät minulle sosiaalista kanssakäymistä, jota muuten ei minun työajoillani ole: kun toiset pääsevät töistä, minä menen nukkumaan.
Asiakaskontaktit pitävät virkeänä. Väliin pottuilemme toisillemme, mutta rakkaudella. Elän huumorista, ilman sitä en tulisi toimeen. Tosikko ei saa olla.
Pubi kahvilan viereen
Olen kotoisin Pohjois-Suomesta Kolarista, ja jotain samankaltaisuutta tässä Ilomantsissakin on. Alkujaan minut tänne toi se, että valmistin nahkatuotteita ja ajoin Suomea yhtä laitaa alaspäin ja toista laitaa ylöspäin. Niillä reissuilla törmäsin Ilomantsissa Puoti&Sumppila-kahvilaan ja aloin rakentaa sinne pullapuolta.
Sittenpä pitikin keksiä jotain omaa ja perustin Taukoherkut. Aikoinaan näissä tiloissa toimi optikkoliike sekä kuntosali, ja kun viereinen R-kioski lopetti pari vuotta sitten, piti taas aivonystyrät saada liikkeelle ja miettiä mitä siinä tilassa voisi olla. Näin keksin Pubbilon, joka on tätä nykyä melkein ainoita anniskelupaikkoja Ilomantsissa. Pubissa pidetään muun muassa tietovisat torstaisin sekä tikkakisoja. Bingon järjestäjäksi pitäisi löytää jokin yhdistys.
Ajattelen niin, että jos ei vanha kuole, ei voi tulla uutta tilalle. Katsotaan, tulisiko tänne päin vaikka Natosta uutta elämää, mutta siihen menee varmasti vuosia.
Ilomantsissa on väki viime aikoina vähentynyt, mutta ei tämä ole vielä mikään pieni paikka niin kauan kuin kaikki eivät tunne kaikkia.”